Tuntuu, että en repeä joka paikkaan. Syyllisyyden- ja velvollisuudentunteen tähden yritä kyllä, mutta siitä ei vain tule mitään. Noita joulujuhlia riittää joka päivälle. Mietin ankarasti, miksi jokaisen yhteisön, kerhon ja järjestön täytyy erikseen järjestää joululounas tai glögihetki. Tai jotain muuta ohjelmallista, kuten esimerkiksi yhteislaulua. Miksi, miksi, miksi?
Itse olen nyt niin tuhantena sisältä, että en kykene ottamaan mitään irti yhdestäkään jouluaiheisesta tilaisuudesta. Kaikki, siis puhtaasti kaikki, on suorittamista. Jonkun toisen (lasten, äidin, anopin, aviomiehen, naapureiden, tarhantätien) takia kaiken teen, menen, osallistun, leivon, suunnittelen, järjestän... Mistähän sitä itse nauttisi?
Uskaltaisinkohan jonain vuonna jättää jotain tekemättä? Olisiko se vuosi tänä vuonna? Mieheni lupasi huomispäivänä varata tutultaan kaikki joululaatikot. Purnasin vastaan. Miksi niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti