Kolme vuotta sitten olin onneni kukkuloilla. (Niin kuin olen nytkin. Välissä on ollut vähän hankalampaa.) :P Kolme vuotta ja viikko sitten syntyi pieni tyttö, tosi pieni, 46 cm ja alle kolme kiloa, vaikka täysiaikainen olikin. Synnytys meni hienosti, kotiutuminen sujui hienosti, kaikki oli ihanaa. Pieni, ihana tyttövauva!
Viikonloppuna vietettiin prinsessajuhlia. Kahlasin jo hyvissä ajoin läpi jos jonkinlaista blogia reseptien perässä. Ihanuuksia löytyikin. Nämä eivät oikeastaan ole sieltä herkullisimmasta päästä mutta mielestäni näistä tuli ihan kivan näköisiä. Pikkukakkonen tykkäsi kovasti Hello Kitty -kakusta ja sanoikin, että se oli paras, mikä tietysti lämmitti minun mieltäni ;)
Keijukainen sai myös Hello Kitty -potkulaudan ja aidot keijun vermeet. Mahtislahjoja nekin, kuten kaikki muutkin. Arki alkoi sitten viimeistään eilen, kun neiti kiikutettiin päivähoitoon ekaa kertaa elämässään. Tähän asti häntä on hoitanut mamma. Nyt tarhapäiviä tulee 2-3 viikossa, mikä on mielestäni sopivasti mutta siinä mielessä liian vähän, että raasu ei tod. näk. tule syksyn aikana tottumaan. Ekavekarammekin parkui ekat 6 kk päivähoitoaamuja.
(Kuvassa näkyy nyt ärsyttävästi tuo sammutuspeite. Mutta ärsyttävä se onkin - on vain jäänyt siihen roikkumaan, toivottavasti ei koskaan tarvita tositilanteessa.)
Laihdutusprojekti etenee (lähes) aikataulussa. Eilen kaksi työkaveria tuli erikseen kertomaan minulle, että näytän siltä, kuin olisin laihtunut. Wuhuu! Olenkin jaksanut lenkkeillä ainakin pari kertaa viikossa. Nyt lähden uhmaamaan syyssäätä. Onkohan tuo syysmyrsky?
