Ollapa joskus terve! Enkä nyt tarkoita mitään fyysisiä oireita, vaan ihan henkisen sortin vaivoja. Mää olen pöpökammoinen. Ei sillä että meillä olis mitenkään siistiä ja hygieenistä kotona, ei tod. oo. Mutta tauteja kammoan silti. Tarkennus, ei ne pöpöt mitään, mutta ne taudit, joita pöpöt aiheuttavat. Basiliskot, niin kuin mummini sanoisi.
Tieto lisää tuskaa. Naamakirjassa on aina joku päivittämässä ja päivittelemässä, miten kurjaa on , kun on taas itse lenssussa tai ripulissa, ja kun lapsetkin ovat, niin sekös vasta kenkkua on. Ja AINA mä alan ajatella, miten kenkkua se tosiaan on, ja pohdin ankarasti, mitä voisin tehdä, ettei meillä taas sairastuttaisi. Miten taudeilta voisi välttyä? No ei tietenkään mitenkään, mutta mä ajattelen, että aina kannattaa yrittää. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä kotona edes purkamaan kauppakasseja, ennen kuin kädet on pesty. Hyvä, kun uskallan ovenkahvaan koskea ennen kuin laitan käsidesiä. :)
Pöpöt vaanivat minua kaikkialla. Jokainen vastaantulija, tuttu tai tuntematon, voi olla potentiaalinen taudinkantaja. Jos minä saisin päättää, kaikkialla olisi liuku- tai sähköovia ja käsidesipulloja, kätteleminen lopetettaisiin kokonaan, ja televisiossa annettaisiin tietoiskuja siitä, miten yskitään oikein. En luota ihmisiin siinä, että ne välttäisivät levittämästä tautejaan muille. Menevät kumminkin töihin puolikuntoisina ja vievät vielä puolikuntoisemmat lapsensa hoitoon. Hyi! Sarsia ja lintuinfluenssaa en edes uskalla ajatella. Kunpa kukaan ei muistuttaisi minua niistäkin.
Hullu olen, mutta minkäs teen. Paitsi kirjoitan blogiini aiheesta.
torstai 29. tammikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Henk. koht. kriisi
Olis varmaan pitänyt alkaa laihduttaa. Jos olisin aloittanut, en varmaan potisi nyt tällaistakaan kriisiä. Kelpaisin itselleni paremmin, jos olisin tehnyt jotain sen eteen, etten olisi niin löysä. Aloitin eilen lukemaan Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa Kiltteydestä kipeät, mutta lukemista edelsi jo lievä (mieheni voisi olla tästä eri mieltä) hepuli. Tuntuu taas kerran siltä, että olen "maailman ainoa ihminen", joka "ei koskaan saa tehdä oman tahtonsa mukaan" vaan joka "aina joutuu huomioimaan kaikki muut ennen kuin voi ajatella itseään ja omia tarpeitaan"...
No joo, nolottaa. Tänään on jo tuntunut paremmalta. Mulle näyttää olevan harvinaisen vaikeaa hahmottaa, mitä tarkoittaa terve itsekkyys ja mitä tarkoittaa armo itseä kohtaan. Toisaalta olen kyllä aina osannut ottaa omaa aikaa, mutta kun olen niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä, ei sitä aikaa keskittyä yhteen, itselle tärkeään ja mukavaan tekemiseen vain koskaan ole tarpeeksi.
Oikeasti minulla on kaikki hyvin ja tänään taas ihan tasapainossakin. Miksi ihmeessä pitää aina nyhtää kriisejä millon mistäkin? Niitä hepulejakin teen välillä varsin mitättömistä aiheista, varsinkin siis jälkikäteen ajateltuna mitättömistä. Kaikki on hyvin, mutta kun minä en vain koskaan riitä itselleni. Kukaan muu ei minulta vaadi niin paljon kuin minä itse. Se on siinä se ongelman ydin.
No joo, nolottaa. Tänään on jo tuntunut paremmalta. Mulle näyttää olevan harvinaisen vaikeaa hahmottaa, mitä tarkoittaa terve itsekkyys ja mitä tarkoittaa armo itseä kohtaan. Toisaalta olen kyllä aina osannut ottaa omaa aikaa, mutta kun olen niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä, ei sitä aikaa keskittyä yhteen, itselle tärkeään ja mukavaan tekemiseen vain koskaan ole tarpeeksi.
Oikeasti minulla on kaikki hyvin ja tänään taas ihan tasapainossakin. Miksi ihmeessä pitää aina nyhtää kriisejä millon mistäkin? Niitä hepulejakin teen välillä varsin mitättömistä aiheista, varsinkin siis jälkikäteen ajateltuna mitättömistä. Kaikki on hyvin, mutta kun minä en vain koskaan riitä itselleni. Kukaan muu ei minulta vaadi niin paljon kuin minä itse. Se on siinä se ongelman ydin.
torstai 1. tammikuuta 2009
Uusi vuosi, uusi elämä, vai mikä se oli
Haluaako joku alkaa laihduttaa? Minä en taida jaksaa samaa ruljanssia kuin joka tammikuun 1.-10. päivä. Nimittäin reilun viikon verran olen yleensä jaksanut vuoden alusta laihdutuskuuriani, sitten itsekuri on pettänyt. Mulle ei jotenkin vaan sovi se, että aloitan silloin, kun "kuuluu" eli silloin, ku kaikki mutkin. Viime vuonna aloitin keventämisen kunnolla ja tosissani 14.4. ja hyvin meni. Paino putosi 7 kg!
Lupasin itselleni, että tsemppaan ruoan kanssa sen verran, että syötän lapsille vähemmän valmisruokaa ja teen enemmän itse. Toi lupaus on aika helppo lunastaa. Samalla tulee itsekin syötyä terveellisemmin. Mitäs muuta lupasin? En mitään. Viime vuonna taisin luvata, että en enää osta muovikasseja kaupasta vaan otan kangaskasseja kotoa mukaan. Vuoden ekalla kauppareissulla huomasin, että olin kyllä ottanut kangaskasseja mukaan, mutta ne olivat jääneet autoon. Ostin sitten sillä reissulla muovikasseja ostoksilleni. Seuraavalla kerralla en muistanut ottaa kangaskasseja edes autoon. (Miksihän en ollut jättänyt niitä autoon odottamaan seuraavaa kauppareissua...?)
No, vaihtuu se vuosi aina vähemminkin lupauksin. Aloitan olla parempi ihminen sitten kesken vuotta. Mieluiten alkaen joku torstai, kuukauden 18. päivä, en heti aamulla mutta sanotaan vaikka että iltapäivällä.
Lupasin itselleni, että tsemppaan ruoan kanssa sen verran, että syötän lapsille vähemmän valmisruokaa ja teen enemmän itse. Toi lupaus on aika helppo lunastaa. Samalla tulee itsekin syötyä terveellisemmin. Mitäs muuta lupasin? En mitään. Viime vuonna taisin luvata, että en enää osta muovikasseja kaupasta vaan otan kangaskasseja kotoa mukaan. Vuoden ekalla kauppareissulla huomasin, että olin kyllä ottanut kangaskasseja mukaan, mutta ne olivat jääneet autoon. Ostin sitten sillä reissulla muovikasseja ostoksilleni. Seuraavalla kerralla en muistanut ottaa kangaskasseja edes autoon. (Miksihän en ollut jättänyt niitä autoon odottamaan seuraavaa kauppareissua...?)
No, vaihtuu se vuosi aina vähemminkin lupauksin. Aloitan olla parempi ihminen sitten kesken vuotta. Mieluiten alkaen joku torstai, kuukauden 18. päivä, en heti aamulla mutta sanotaan vaikka että iltapäivällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)