Tunnustuksia

Täysin jotain uutta ja ihmeellistä on tapahtunut. Olen nimittäin saanut tunnustuksen... Siis tuommosen pokaalin. Sitte pittää kuulemma jottain myöntää. Kaheksan asiaa. (Miten ikänä keksin niin monta?) Ja haastaa kaheksan uutta. (Ei varmaan onnistu, enhän mää niin monta blogi-ihmistä tunne.)

1. Kiroilen paljon
Joskus töissäkin. Joku etupenkissä istuva oppilas on saattanut joskus kuullakin. Omat lapsetkin ovat saletisti kuulleet. Tiedän, ettei pitäisi, mutta kun se v***u-s*****a-p*****e tuntuu joskus niin helpottavan. Anteeksi kaikki.

2. Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä
Olen tappanut kaktuksenkin.

3. Kun ompelen, menetän ajantajun.
Lapset riitelevät nälkäisinä, kaikki työtehtävät odottavat... Minä ompelen.

4. Kehittelen alituiseen tapoja, joiden avulla voisin päästä töistäni helpommalla.
Aika luonnollista varmaan ja pakon sanelemaakin osittain. Kauheat kiksit, kun tajuan, että taas vain hutaisin ja silti meni hyvin.

5. Ylihuolehdin pikkuveljestäni.
Olen sitä seitsemän vuotta vanhempi ja leikkinyt pienenä, että se oli mun nukke. Sitä paitsi se on joskus vähän ressukka. No, monet miehet on. Toivottavasti se löytää pian ihanan naisen. Yritys on kova. ;)

6. Olen romantikko.
Edellisestäkin voi päätellä, että toivon jokaisen ihmisen löytävän sen oikean. Minusta on niin surullista, kun joku tuttu eroaa.

7. En muista veroprosenttiani.
Ihan totta. Mulla ei ole hajuakaan. Olen surkea numeroiden kanssa.

8. Olen addikti.
Minulle kehittyy riippuvuus aika nopeasti. Uuniomena-jogurttiin, kahviin, Facebookiin... (Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään avoin kokeilemaan erilaisia päihteitä. Ties missä parantolassa makaisin nytkin.) Riippuvuudet tulevat ja menevät. Vanhat korvautuvat uusilla. Se oli kamalaa, kun olin riippuvainen Pirkan muromyslistä. Lihoin monta kiloa, kun söin sitä joka päivä monta lautasellista.

Haastan mukaan Kirsin, Periferian taitavimman piirtäjän, Saaran sieltä maailmanpyörän tarakalta (jos se ehtii) ja Kutrin
- ehkä nämä neljä riittävät.

Mun pitäisi pysyä poissa täältä blogistaniasta, koska mulla on oikeasti ihan kamala määrä töitä. Kukaan ei tee niitä sillä aikaa, kun minä olen täällä. Epistä.

Kevään töitä

Käsitöitä on taas ideoitu enemmän kuin tehty, mutta jotain on sentään kuukaudessa saatu valmiiksikin. Tein koulun kevätmyyjäisiin Tildan pussukoita, mutta jostain syystä ne eivät menneet 5 euron hintaan kaupaksi.

Viime minuutilla keksin tehdä solmupipon: leikkasin sen ilman minkäänlaista kaavaa, yksinkertaisesta trikoosta ja resorille laskin pituutta n. 75 % myssyn leveydestä. Tämä sitten meni kaupaksi 3 eurolla... Tein tällaisen pinkki-lilaraidallisesta trikoosta tyttärelle ja vaaleansinisestä trikoosta pojalle. Ihan mukavia kesämyssyjä.

Tämän kesämekon ompelin parissa päivässä, hirveällä kiireellä siis, kummitytölle synttärilahjaksi. Tämä on Ottobre-lehden mainio malli. Oli ihanaa ommella vaate tavallisesta puuvillakankaasta. Yleensä aina tulee ommeltua lapsille jotain trikoosta, joka ei ole ompelukoneella ommeltuna se helpoin matsku.

Nyt aamupalaa. Kamalaa tästä tekee se, että meillä on kahvi loppu. Huomenna olis paree löytyä sitä tavaraa... Hyvää äitienpäivää!