Pinkkiä

Näyttää vähän siltä, että blogista on salavihkaa tulossa leivontablogi. Joka tortusta pitää ottaa kuva ja laittaa tänne... Merkilliseksi on mennyt tämä touhu. Leipominen on houkutellut viime aikoina, koska marjoja on ollut niin paljon saatavilla - ja mulle ainakin maistuvat, makeat piirakat. Käsitöitä taas ei ole oikein tullut valmiiksi asti, kun olen aloittanut kesän aikana monta työtä mutta ne ovat jääneet kesken, kun olen jo aloittanut uuden työn. Isosti aikaa on vienyt piha ja talon remontti. Nii, ja surffailu. Olen lukenut ja katsellut leffojakin enemmän kuin arkisin.

Eilen illalla käytiin katsomassa Vares ja nuoruustango Emma-teatterissa Naantalissa. Nauroin välilllä vedet silmissä, Santtu Karvosta varsinkin. Kun on itse ollut muutaman kerran mukana tekemässä teatteria, alkaa kiinnittää ihan eri tavalla huomiota näytelmiin. Kesäteatterilaisena katson erityisesti sitä, mikä yleisöä naurattaa, jotta osattaisiin sitten tehdä itsekin hauskoja esityksiä tulevina vuosina. Vareksessa nauratti toisto: yleisö suorastaan ulvoi naurusta, kun Karvonen laittoi repeatin päälle. :) Ja nähtiinhän esityksessä myös naiseksi pukeutunut mies (ja mieheksi pukeutunut nainen). Sehän naurattaa aina.

Olen mää sentään yhden käsityön saanut valmiiksi kesällä. Tein tällaisen tilkkupeiton rippilahjaksi kummitytölle. Juhlat olivat jo 10. heinäkuuta mutta peitto tuli valmiiksi vasta äskettäin. Tikkasin käsin joka toisen ruudun noin sentin päästä reunoista. Siinä vähän kesti. Annoin lahjaksi myös Kalevala-korun Lähde-korun. (Oli pantava vahinko kiertämään, koska minäkin sain aikanani rippilahjaksi ankeita pronssisia Kalevala-koruja, joita en ole juuri ikinä käyttänyt... Ei maar, olivat ne silloin ihan hienoja, ovat toki vieläkin, mutta ei vaan ole tullut käytettyä.) Tarttis kutsua kummityttö vanhempineen kaffelle, jotta voisivat tulla hakemaan peiton kotiin.


Töiden alkua odotellessa!

Kesämeininki

Kesäloman puoliväli on ylitetty ja alkaa tuntua siltä, että arkikin voisi tehdä ihan hyvää vaihteeksi. Rytmit ja rutiinit ovat koko perheeltä kadonneet jo ajat sitten. Eilen tuli oikein kunnon muistutus siitä, miten turmiollista se onkaan, kun vallan repsahdetaan: laitettiin ruoaksi jauhelihakiusausta - normia arkiruokaa - ja sekä ekavekara että pikkukakkonen esittivät oikein kunnon kakomisnäytelmän ruokapöydässä!

Ollaan nautiskeltu tortillat, pizzat, ranskalaiset, kakut, pullat, pannarit ja jäätelöt tässä lomalla, joten penskat ovat tottuneet herkkuihin. Pyörittelin silmiä, kun molemmat kersat pantiin jäähylle. Pudistelin päätäni ja mietin, miten olemme epäonnistuneet näin totaalisesti.

Nukkuminenkin on yhtä hulabaloota. Joka yö molemmat möllit kömpivät meidän sänkyyn. Loppuviikoksi on luvattu trooppisia öitä, joten 160 cm leveässä pesässä tulee hiki neljän kesken. Molemmilla on omat sängyt, joista likipitäen näkee vanhemmat. Välissä on muutama metri ja oviaukko ilman ovea. Mutta ovat huonoja nukkujia (ja siis myös syöjiä). Kaksi näinkin tavallista asiaa, syöminen ja nukkuminen, niistä meillä riidellään.

Tyttären kanssa riidellään nykyään jatkuvasti myös vaatteista. Lapset taas riitelevät keskenään mistä vain: leluista, televisiosta, iPodista, lastenohjelmista, jäätelöstä, yhteisen huoneen jakamisesta ja rajanloukkauksista... Lomalla on ihan kivaa, mutta aika aikaa kutakin. Odottelen jo, että lapset pääsevät kouluun ja päiväkotiin oppimaan ihmisten tavoille. Omat vanhemmat eivät nähtävästi kykene ihmisten tapoja opettamaan.

Vanhemmilla on lomallakin hurjasti tekemistä: on pesty ikkunoita, mattoja, lattioita, vinttiä, maalattu talon seinää ja kalusteita, ommeltu, virkattu, neulottu, koolattu, laudoitettu, sirkkelöity, vasaroitu, sisustettu... Mutta myös uitu, käyty teatterissa, lueskeltu, urheiltu, pelattu ja kuten jo todettua, herkuteltu. Vielä jaksetaan muutama viikko.