Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, missä olen mukana. Innostun helposti uusista asioista ja saan harvoin valmiiksi, jos en tosissani yritä. Tämä blogi on olemassa siksi, että näkisin itsekin. Valmista syntyy. Osaan. Onnistunkin.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kesälomalta

Mä olen varmaan maailman laiskin tämän blogini suhteen. En viitsi ottaa selvää, miten tästä saisi nätimmän, enkä viitsi postailla (pari kertaa vuodessa, hmph)... Mutta nyt ajattelin tehdä parannuksen. Joka päivä en lupaa kirjoittaa, en edes joka viikko, mutta jos edes kuukausittain. Olen kesälomalla jäänyt ihan koukkuun erilaisiin sisustus- ja käsityöblogeihin, joten ajattelin tätä kehittää edelleen siihen suuntaan.

Olen kesällä tehnyt käsitöitä ihan maanisesti. Töitä on kesken tälläkin hetkellä varmaan viisi. En ole ehtinyt lukea enkä katsoa telkkua, kun olen vain surffaillut uusien ideoiden perässä ja toteuttanut sitten hullun kiilto silmissä jotain. Lomaa on enää viikon verran ja ajattelen aina, että elämä loppuu siihen, että sitten ei ole enää aikaa tehdä yhtään mitään, mutta onhan sitä sittenkin viikonloput. Ja milloinkas se syysloma taas olikaan...

Kotimme rappusille ilmestyi viime lauantaina tällainen. En tiedä, kenen tämä on ja mistä tullut, mutta se tulee joka päivä syömään. Tässä ruokakuppina on tyttären pikkuinen muovikattila. Pieni on kissakin. Kutsumme sitä nimellä Torakka. Otimme viime kesänä kaksi kissaa, joiden nimet ovat Katti ja Mirri. Lapset keksivät silloin alkaa hoilata: "Katti ja Mirri ja torakka, musta ja sorakka!" Tästä syystä tuo Torakka... :D



Näpersin yhdelle tytölle, näyttelijäkaveri teatterilta, myöhästyneeksi nimipäivälahjaksi tällaisen Tildan kaavoilla ja ideoilla tehdyn pussukan. Itselläni on samanlainen. Jenni tykkäsi kovasti minun meikkipussistani ja sanoi haluavansa samanlaisen. Olin aika nolo, kun muistin Hannan nimipäivän ja unohdin Jennin, joten sitten syyllisyydestä tämä syntyi.


OK. Mutta tämä tällä erää. Lupaan olla ahkerampi postaaja.