Eilen oli viimeinen työpäivä siinä koulussa, jossa olen opettanut melkein kolme vuotta. Ihmiset kyselivät, onko haikea olo, mutta oli pakko todeta, että ei oikeastaan. Nyt on vain niin, että en oikein tajua loman alkaneen ja töiden loppuneen. Käyn kierroksilla vielä ainakin viikon, pari. Sitten alan olla lomatunnelmissa. Vedän itseni aina ihan piippuun toukokuussa. Kesäkuun ekat viikot sitten keräilen itseäni ja yritän tajuta, että nyt voi rentoutua.
Mutta sitten se kiva, mihin otsikkokin viittaa. Sain viran! Työmatka lyhenee about 10 km ja saan tehdä töitä luottaen siihen, että seuraavana lukuvuotena teen samassa paikassa suunnilleen samanlaisia töitä :) On ehkä helpompi kehittää työtään, kun tietää, että se, minkä teen nyt hyvin, palvelee mua myös ensi lukuvuonna. Olen uudesta työstä innoissani. Maltan kuitenkin ihan hienosti olla vapaalla seuraavat 10 viikkoa. Täytyy tosin käynnistää jossain vaiheessa tulevan lukuvuoden suunnittelu-urakka.
Tein helatorstaina ja sitä seuranneena perjantaina itselleni kevätjuhlamekkoa, joka olisi samalla ollut myös se mekko, jonka puen päälle yksiin häihin viikon päästä. Vetäisin mekon päälleni peilin edessä perjantai-iltana, kun se oli melkein valmis. Totesin, että matonkuteiksi menee. Se oli kamala! Näytin siinä ihan vauvavalaalta. Vaalealla pohjalla sinisiä kukkia ja pitsikaulus. Ja kun en kuitenkaan itse ole mikään pieni ja siro... KUKAAN ei nähnyt sitä päälläni - onneksi. Eikä siitä siis tule kuvaa tännekään. Ei menny niinku Strömsössä.
