Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, missä olen mukana. Innostun helposti uusista asioista ja saan harvoin valmiiksi, jos en tosissani yritä. Tämä blogi on olemassa siksi, että näkisin itsekin. Valmista syntyy. Osaan. Onnistunkin.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joulu ja tili menivät

Jouluaatto suhahti ohi niin, etten ehtinyt huomata koko juttua. Aattona olin niin kuoleman väsynyt, että mietin, jaksanko mennä nukkumaankaan. Oli tosiaan siivottu kolme päivää ja tehty yötä myöten laatikoita ja riisipuuroa, jotta olisi sitten aamusella valmista perheen syödä. Aattoaamulla puoli kuuden aikaan kävin alakerran pikkusängylle maata, tärisin horkassa ja luulin, että mulla on kuumetta. Ei ainakaan mittarin mukaan ollut, joten päättelin, että kyse oli vain yliväsystä. Jotenkin jaksoin sitten vetää aaton kuviot loppuun asti. Illalla sitten makasin suu auki sohvalla ja mietin, missä se joulutunnelma luuraa. Jotenkin parasta joulussa on se, kun lapset ovat menneet nukkumaan, koti on suht siisti, lahjat on avattu, kuusi on kaunis, jääkaappi on täynnä ruokaa, seuraavana päivänä ei tarvitse mennä mihinkään... Sitten istun sohvalla, katselen kuusta, syön jotain hyvää ja luen kirjaa. Mutta tänä vuonna tällaista hetkeä ei ehtinyt tulla. Olin vaan niin kamalan väsynyt koko ajan. Kun lapset menivät nukkumaan, oli minunkin pakko mennä.

Siitä sitten kiukuttelinkin, että miksi joulun piti mennä pilalle. Väsymykseni johtuu siis tästä peevelin flunssasta, jota on podettu joulupäivästä saakka. Tai antoihan se merkkejä itsestään jo aiemmin. En vain ottanut niitä todesta. Jos olisin niiden valmistelujen kanssa ottanut rauhallisemmin, voi olla, että joulusta olisi jäänyt toisenlainen maku. Lapsilla oli kuitenkin hauskaa. Ja aaton jälkeisessä ajassa on ollut hyvää se, että koko perhe on viettänyt aikaa yhdessä ja varsin tiiviisti: on pötkötetty samalla sohvalla ja katsottu kolme kertaa Kunfu panda -leffa, kuunneltu Ipanapa 2:sta ja nukuttu päiväunia kylki kyljessä. Siis vaikka kaikki ei mennyt niin kuin MINÄ suunnittelin, täytyy sanoa, että mukavasti kuitenkin. Ottaisikohan tästä opikseen. Eihän kaiken tarvitse aina mennä pilkulleen, niin kuin olen suunnitellut. Avoimin mielin - ja yllättäen lopputulos voi olla mukiinmenevä. Enpä taida suunnitella uutta vuotta mitenkään. Katsotaan, mitä kohtalolla (tai kuka ohjelmasta meillä päättääkään) on varattuna mulle.

Ei kommentteja: