Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, missä olen mukana. Innostun helposti uusista asioista ja saan harvoin valmiiksi, jos en tosissani yritä. Tämä blogi on olemassa siksi, että näkisin itsekin. Valmista syntyy. Osaan. Onnistunkin.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Emmää

Miksi on pakko käydä töissä? Miksi on pakko siivota ja laittaa ruokaa? Miksi on pakko mennä aina kaikkiin kokouksiin, joihin odotetaan osallistuvan? Kuka odottaa? Mäkin totean monesti, vaikka eihän se mutinana minnekään kuulu, että mutkumäenhaluu. Suurin osa nuorisosta näyttää omaksuneen tämän periaatteen, että eihän toki tarvitse ja oo pakko, kun ei haluu.

On taas ollut ollut niin kiiru, että en ole kirjoittamaan kyennyt. Se on ihan oikeasti vaikeaa, kun on vajaakuntoinen. Liika hässäkkä tekee ihmisestä tehottoman, se on todettu. Marinaan on kyllä mullakin aikaa. Marisen, vaikka kaikki on hyvin. Marisen, koska kuvittelen, että ennen oli sittenkin paremmin ja että parempaan oltaisiin menossa, jos kaiken saisi rullaamaan paremmin. Luulenpa, että marisen, koska mun vaan täytyy.

Mut emmää enää. Mää meen maata.