Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, missä olen mukana. Innostun helposti uusista asioista ja saan harvoin valmiiksi, jos en tosissani yritä. Tämä blogi on olemassa siksi, että näkisin itsekin. Valmista syntyy. Osaan. Onnistunkin.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Syntymäpäiviä

Tämän peiton tein naapurin poikavauvalle. Hän on jo kahden viikon ikäinen mutta en ole päässyt näkemään kuin vilaukselta, koska omat tenavat ovat olleet kipeinä.

Tämän kanssa tuli vähän kiire, ja se harmittaa. Toivottavasti kestää käytössä sillä käyttöön tämä on tehty, ei koristeeksi, vaikka vauvan äiti epäilikin, ettei raski käyttää.

Viikko sitten lauantaina, 26. päivä, miehen serkulle syntyi tyttövauva kaukana Ameriikassa. Katselin äsken hänen kuviaan Facebookissa, ja melkein kyynelehdin, kun hän on niin suloinen. <3 Mistä se johtuukin, että nuo vauvat niin aina liikuttavat. Jotain söpöä haluaisin tehdä tällekin tulokkaalle ja pistää postikustin mukaan Postoniin.

Mulla itselläni oli eilen syntymäpäivä. Rakas mieheni oli ostanut minulle jo perjantaina iiiiison kimpun tulppaaneja ja lahjakortin kynsistudioon. (Ajattelin aina, että ko. liikkeet ovat turhia kuin mitkä, mutta viime kesänä pari kaveria laitatti varpaisiin geelaukset (?) ja kehuivat, että olivat helpot, kun ei koko kesänä tarvinnut juuri hoitaa. Laiskuudesta, siis...)


Eilen, varsinaisena synttäripäivänä, hän järjesti lapset äidilleen ja vei minut Ikeaan. Paljon suurempiin rakkaudentekoihin hän ei voisi enää kyetä - se on suurimmista suurin, että vie vaimon lauantaina Ikeaan. Pääsin syömään Ikean lihapullia ja voi mitä luksusta :) Ostettiin tv-taso ja i h a n vähän jotain muutakin.

Illalla saunaa, leffaa ja skumppaa. Tänään jotain kakuntapaista, täytyy vaan jaksaa aloittaa leipominen. Missä se aurinko muuten on, jonka tänään piti paistaa?