Kesäloman lopuksi tuli pieni paniikki. Piti taas tehdä hädissään j-o-t-a-i-n, koska sittenhän ei enää ehdi m-i-t-ä-ä-n, kun työt alkaa. Olin väärässä. Uudessa duunissa on sen verran leppoisampi meininki, että ehtisin hyvin ommella, jos ompelukone vain olisi ehjä. Nämä verhot ompelin loman viimeisinä päivinä. Koneella voi tehdä suoraa saumaa, joten tällaiset työt onnistuvat. Siksak ei jostain syystä pelitä.Olen ollut jotenkin toisaikainen koko syksyn, haahuillut ympäriinsä, mikä ehkä johtuu tästä elämänmuutoksesta, työpaikanvaihdoksesta. Uusi työ ja ennen muuta niiden uusien ihmisten kanssa oleminen on jotenkin väsyttävää. Se ei kuitenkaan ole pahalla tavalla väsyttävää vaan jollain lailla innostavaa ja siksi väsyttävää.
Kävin työhöntulotarkastuksessa, ja sanotaanko, että tietyt jutut saivat mun silmäni auki. Yritän nyt tosissani skarpata elämäntapojen kanssa. Miksi painonhallinta onkaan toisille niin luonnollisen helppoa ja toisille...
Ja jotta blogin linja ei muuttuisi, loppuun vielä kakkukuva. Elokuun lopulla vietettiin prinsessasynttäreitä kolme kertaa = kolme kakkua. Tässä lastenkutsuilla tarjoiltu jäätelöversio. Keijukaiset vain söivät tästä mitättömän vähän, joten äidin piti syödä aika paljon, ettei mene hukkaan. Se siitä painonhallinnasta sillä kertaa.
