Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen, missä olen mukana. Innostun helposti uusista asioista ja saan harvoin valmiiksi, jos en tosissani yritä. Tämä blogi on olemassa siksi, että näkisin itsekin. Valmista syntyy. Osaan. Onnistunkin.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Vauvanpeittoja

Vauvoja on viime aikoina syntynyt myös aika monelle tuttavalle. Vai onko taas vain niin, että koska asia on itselle niin ajankohtainen, puolituttujenkin odotus- ja syntymäuutiset ovat erityisen merkityksellisiä? No, yhtä kaikki, vauvalahjaksi syntyi tämä peitto. (Kyllä ketutti, kun vietiin tämä lahjakassissa, eivätkä tuoreet vanhemmat edes vilkaisseet, mitä pussista löytyy. En minä tietenkään kiitoksilla elä, mutta kehuilla ehkä ;)...)


Tähän peittoon kokeilin ekaa kertaa kuviotikkausta. Tikkasin koko peiton käsin. Se on oikeastaan aika kivaa. Mielestäni noi sydämet oli aika helppo kuvio. Kiinnitin A4:sta leikatun sydämen nuppineuloilla suunnilleen keskelle ruutua ja tikkasin parin millin päästä. Pupun ostin kaupasta. Tuommosia vois tietty kokeilla tehdä itekin.

Omalle vauvalle oon tehnyt tämän peiton, ja sitä on käytettykin. Meillä on koko talossa sen verran viileää - varsinkin jos ihan paikallaan makoilee, että peittoja oikeasti tarvitaan monta. Joka huoneeseen, kun vauva makoilee milloin missäkin. Peitto on kyllä saanut alkunsa jo paaaaaljon ennen kuin tämä vauva. :) Varmaan kolme vuotta sitten, kun isoäidinneliöistä alkoi tulla "muotia". Yhdellä koulutusreissulla Tampereella totesin, että tarttis olla käsille jotain tekemistä luennoillekin. Muutama ruutu syntyi silloin.


Kivampi sanoa, että vauvanpeitto sai alkunsa koulutusreissulla, kuin että vauva sai siellä alkunsa :D

Keskimmäisen lapsen joululahjaksi saama Baby Born -nukke sai lämpimän (?) villahaalarin. Voitais ulkoilla, jos voitais. Nyt on kaikki lapset ja vähän äitikin - flunssassa. Baby Bornilla ei nenä vuoda, joten kai tuo haalari lämmittää.



Yks päivä sain vihdoin toimeksi tehdä neulepuikoille ja virkkuukoukuille tällaisen säilytyspussukan. Ohjeenkin oon joskus jossain nähnyt. Mutta tää nyt syntyi ihan näppituntumalta. Materiaalina on käytetty entistä keittiönpöydän vahakangasta. Vuorasin sen samanlaisella ruudullisella puuvillakankaalla. Oli vähän paksua vahakangasta, mut ompelukone selvisi siitä ihan hyvin.

Loppuun vielä kevään eka tulppaanit. Mieheni osti ilman mitään syytä ja heti kysyin, että mitä sää oot tehny :D



Ei kommentteja: