Olis varmaan pitänyt alkaa laihduttaa. Jos olisin aloittanut, en varmaan potisi nyt tällaistakaan kriisiä. Kelpaisin itselleni paremmin, jos olisin tehnyt jotain sen eteen, etten olisi niin löysä. Aloitin eilen lukemaan Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa Kiltteydestä kipeät, mutta lukemista edelsi jo lievä (mieheni voisi olla tästä eri mieltä) hepuli. Tuntuu taas kerran siltä, että olen "maailman ainoa ihminen", joka "ei koskaan saa tehdä oman tahtonsa mukaan" vaan joka "aina joutuu huomioimaan kaikki muut ennen kuin voi ajatella itseään ja omia tarpeitaan"...
No joo, nolottaa. Tänään on jo tuntunut paremmalta. Mulle näyttää olevan harvinaisen vaikeaa hahmottaa, mitä tarkoittaa terve itsekkyys ja mitä tarkoittaa armo itseä kohtaan. Toisaalta olen kyllä aina osannut ottaa omaa aikaa, mutta kun olen niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä, ei sitä aikaa keskittyä yhteen, itselle tärkeään ja mukavaan tekemiseen vain koskaan ole tarpeeksi.
Oikeasti minulla on kaikki hyvin ja tänään taas ihan tasapainossakin. Miksi ihmeessä pitää aina nyhtää kriisejä millon mistäkin? Niitä hepulejakin teen välillä varsin mitättömistä aiheista, varsinkin siis jälkikäteen ajateltuna mitättömistä. Kaikki on hyvin, mutta kun minä en vain koskaan riitä itselleni. Kukaan muu ei minulta vaadi niin paljon kuin minä itse. Se on siinä se ongelman ydin.
1 kommentti:
Kriisit on kivoja:)
Lähetä kommentti