Noita-akan sukat ja pääsiäislammaspyjama

Edellisestä postauksesta on taas kulunut luvattoman paljon aikaa. Vaikka olen saanut kaikenlaista pientä käsissäni aikaan, en saa aikaiseksi kuvata enkä varsinkaan siirtää kuvia tänne. Nytkin piti kaivaa kaapeli, jotta sain kuvat siirrettyä. En haluaisi olla bloggaaja, joka postaa jouluna ja pääsiäisenä, joten yritän taas tsempata, harvojen lukijoiden iloksi. Tässä nyt ovat villasukat, jotka ajattelin antaa kaverille synttärilahjaksi. Tein samanlaiset toiset itselleni ja onhan se kiva, kun on salonkikelpoiset villasukat, joita voi käyttää vaikka missä.

Pääsiäispyhinä on ollut aikaa käytellä saumuriakin. Ompelin pyjamapuutokseen Eurokankaasta ostamastani lammastrikoosta pyjaman Ottobren nro 6/11 kaavoilla. Vanhassa vetoisessa talossa pitkähihaiset ja -lahkeiset yöpuvut ovat parhaita. Tämä on aika ohutta singletrikoota, joten se ei varmaan hiosta keväämmälläkään.

Meillä ei koskaan syödä lammasta pääsiäisenä, joten lammas nähdään nyt vain kankaassa, ei lautasella.

Ompelin myös sinipohjaisesta kukkatrikoosta peruspaidan. Ajattelin, että se ei kelpaa, koska se on sininen, mutta ei sen kai niin väliä ole. En tiedä, mistä tämä trikoo on meille tullut, mutta kaunista se on ja kestäväntuntuista. Toivottavasti tulee käyttöä.

Loppuun vielä naistenpäivän tulppaanit. Otin niistäkin silloin kuvan, koska on tosi harvinaista, että saan mieheltäni kukkia. ;) Naistenpäivänä sain kuitenkin kaksi kimppua tulppaaneja. Nättejä.

Hyvää pääsiäistä!

Joululoman tuotoksia

Olipa ihanaa, kun sai lomailla kunnolla. Ensimmäisen puolitoista viikkoa meni tietenkin joulun ja vuodenvaihteen juhlien laittoon - ja sähkökatkon ihmettelemiseen. Mutta loppiaisviikko oli letkeä. Ehdin jopa ompelukoneen äärelle. Puikotkin kilisivät, ja yhtä ja toista on syntynyt/syntymässä, mutta en jaksa aina kuvata kaikkea.

Tällaisen pyykkipoikapussin tarpeessa olen ollut jo pitkään. Tämä taitaa olla proto, sillä näitähän voisi tehdä enemmänkin. Ohje on Ompelun iloa! -kirjasta, joka näyttää olevan alennuksessa ainakin Suuri kuu -kirjakaupassa. (Ketuttaa, kun kirjojen hinnat alenevat niiiiiin paljon niin nopeasti. Muutamassa viikossa monta kymppiä. Ja yleensä just niiden kirjojen, jotka mä olen hankkinut, hinta laskee noin.)

Pikku neiti Tirpalle tein vaaleanpunaisen collegehupparin Ottobren kaavalla (Montparnasse on mallin nimi, lehden numeroa en just nyt muista). Taskut kämmäsin vähän, ja ne olis pitäny tajuta jättää pois, kun eihän ne koskaan multa onnistu. Mutta kai tämä käyttöön tulee. Minust tuo huppu on söpö, kun siinä on toi kuminauhareuna ja trikoovuori.

Nyt on taas työt alkaneet ja teinit on loman aikana tulleet nokkavammiksi. Taisin antaa joulutodistukseen liian hyviä numeroita. ;)

Hyvää uutta vuotta!

Tildan malliin

Kummityttö (yksi seitsemästä) täyttää neljä, ja koska hän oli sängynpeittoa vaille, hosuin hänelle kolmessa viikossa lahjaksi tämän. Vähän harmitti antaa se "keskeneräisenä", mutta oli turha kuvitellakaan ehtivänsä kirjailla mitään ihmeemmin tai edes tikkaavansa sitä käsin. Vaikka tuli siitä ihan mieluinen näinkin. Upotin siihen aika monta kierrätysnappia. Lupasin tehdä uuden joskus paremmalla ajalla. Sitä "parempaa aikaa" odotellessa.

Syksyllä innostuin kyhäämään myös tällaisen pikkuisen pienemmän, jota on pidetty kotisohvaa suojaamassa.

Joulu tulla jollottaa. Nyt on vähän väsynyt fiilis, kun käytiin eilen kaverin viettelemässä ihan omat pikkujoulut. ;) Kaikissa ihanissa blogeissa on ihania joulupostauksia. Täältä ei sellaista tule, ainakaan muutamaan päivään, koska täällä ei vielä ole juuri mitään jouluista. Ainoastaan umpiväsyneitä ja vähän kipeitäkin, lapsia ja aikuisia.

Syksykin on vaaleanpunainen

Kesäloman lopuksi tuli pieni paniikki. Piti taas tehdä hädissään j-o-t-a-i-n, koska sittenhän ei enää ehdi m-i-t-ä-ä-n, kun työt alkaa. Olin väärässä. Uudessa duunissa on sen verran leppoisampi meininki, että ehtisin hyvin ommella, jos ompelukone vain olisi ehjä. Nämä verhot ompelin loman viimeisinä päivinä. Koneella voi tehdä suoraa saumaa, joten tällaiset työt onnistuvat. Siksak ei jostain syystä pelitä.

Olen ollut jotenkin toisaikainen koko syksyn, haahuillut ympäriinsä, mikä ehkä johtuu tästä elämänmuutoksesta, työpaikanvaihdoksesta. Uusi työ ja ennen muuta niiden uusien ihmisten kanssa oleminen on jotenkin väsyttävää. Se ei kuitenkaan ole pahalla tavalla väsyttävää vaan jollain lailla innostavaa ja siksi väsyttävää.

Kävin työhöntulotarkastuksessa, ja sanotaanko, että tietyt jutut saivat mun silmäni auki. Yritän nyt tosissani skarpata elämäntapojen kanssa. Miksi painonhallinta onkaan toisille niin luonnollisen helppoa ja toisille...

Ja jotta blogin linja ei muuttuisi, loppuun vielä kakkukuva. Elokuun lopulla vietettiin prinsessasynttäreitä kolme kertaa = kolme kakkua. Tässä lastenkutsuilla tarjoiltu jäätelöversio. Keijukaiset vain söivät tästä mitättömän vähän, joten äidin piti syödä aika paljon, ettei mene hukkaan. Se siitä painonhallinnasta sillä kertaa.

Pinkkiä

Näyttää vähän siltä, että blogista on salavihkaa tulossa leivontablogi. Joka tortusta pitää ottaa kuva ja laittaa tänne... Merkilliseksi on mennyt tämä touhu. Leipominen on houkutellut viime aikoina, koska marjoja on ollut niin paljon saatavilla - ja mulle ainakin maistuvat, makeat piirakat. Käsitöitä taas ei ole oikein tullut valmiiksi asti, kun olen aloittanut kesän aikana monta työtä mutta ne ovat jääneet kesken, kun olen jo aloittanut uuden työn. Isosti aikaa on vienyt piha ja talon remontti. Nii, ja surffailu. Olen lukenut ja katsellut leffojakin enemmän kuin arkisin.

Eilen illalla käytiin katsomassa Vares ja nuoruustango Emma-teatterissa Naantalissa. Nauroin välilllä vedet silmissä, Santtu Karvosta varsinkin. Kun on itse ollut muutaman kerran mukana tekemässä teatteria, alkaa kiinnittää ihan eri tavalla huomiota näytelmiin. Kesäteatterilaisena katson erityisesti sitä, mikä yleisöä naurattaa, jotta osattaisiin sitten tehdä itsekin hauskoja esityksiä tulevina vuosina. Vareksessa nauratti toisto: yleisö suorastaan ulvoi naurusta, kun Karvonen laittoi repeatin päälle. :) Ja nähtiinhän esityksessä myös naiseksi pukeutunut mies (ja mieheksi pukeutunut nainen). Sehän naurattaa aina.

Olen mää sentään yhden käsityön saanut valmiiksi kesällä. Tein tällaisen tilkkupeiton rippilahjaksi kummitytölle. Juhlat olivat jo 10. heinäkuuta mutta peitto tuli valmiiksi vasta äskettäin. Tikkasin käsin joka toisen ruudun noin sentin päästä reunoista. Siinä vähän kesti. Annoin lahjaksi myös Kalevala-korun Lähde-korun. (Oli pantava vahinko kiertämään, koska minäkin sain aikanani rippilahjaksi ankeita pronssisia Kalevala-koruja, joita en ole juuri ikinä käyttänyt... Ei maar, olivat ne silloin ihan hienoja, ovat toki vieläkin, mutta ei vaan ole tullut käytettyä.) Tarttis kutsua kummityttö vanhempineen kaffelle, jotta voisivat tulla hakemaan peiton kotiin.


Töiden alkua odotellessa!

Kesämeininki

Kesäloman puoliväli on ylitetty ja alkaa tuntua siltä, että arkikin voisi tehdä ihan hyvää vaihteeksi. Rytmit ja rutiinit ovat koko perheeltä kadonneet jo ajat sitten. Eilen tuli oikein kunnon muistutus siitä, miten turmiollista se onkaan, kun vallan repsahdetaan: laitettiin ruoaksi jauhelihakiusausta - normia arkiruokaa - ja sekä ekavekara että pikkukakkonen esittivät oikein kunnon kakomisnäytelmän ruokapöydässä!

Ollaan nautiskeltu tortillat, pizzat, ranskalaiset, kakut, pullat, pannarit ja jäätelöt tässä lomalla, joten penskat ovat tottuneet herkkuihin. Pyörittelin silmiä, kun molemmat kersat pantiin jäähylle. Pudistelin päätäni ja mietin, miten olemme epäonnistuneet näin totaalisesti.

Nukkuminenkin on yhtä hulabaloota. Joka yö molemmat möllit kömpivät meidän sänkyyn. Loppuviikoksi on luvattu trooppisia öitä, joten 160 cm leveässä pesässä tulee hiki neljän kesken. Molemmilla on omat sängyt, joista likipitäen näkee vanhemmat. Välissä on muutama metri ja oviaukko ilman ovea. Mutta ovat huonoja nukkujia (ja siis myös syöjiä). Kaksi näinkin tavallista asiaa, syöminen ja nukkuminen, niistä meillä riidellään.

Tyttären kanssa riidellään nykyään jatkuvasti myös vaatteista. Lapset taas riitelevät keskenään mistä vain: leluista, televisiosta, iPodista, lastenohjelmista, jäätelöstä, yhteisen huoneen jakamisesta ja rajanloukkauksista... Lomalla on ihan kivaa, mutta aika aikaa kutakin. Odottelen jo, että lapset pääsevät kouluun ja päiväkotiin oppimaan ihmisten tavoille. Omat vanhemmat eivät nähtävästi kykene ihmisten tapoja opettamaan.

Vanhemmilla on lomallakin hurjasti tekemistä: on pesty ikkunoita, mattoja, lattioita, vinttiä, maalattu talon seinää ja kalusteita, ommeltu, virkattu, neulottu, koolattu, laudoitettu, sirkkelöity, vasaroitu, sisustettu... Mutta myös uitu, käyty teatterissa, lueskeltu, urheiltu, pelattu ja kuten jo todettua, herkuteltu. Vielä jaksetaan muutama viikko.

Virallinen

Eilen oli viimeinen työpäivä siinä koulussa, jossa olen opettanut melkein kolme vuotta. Ihmiset kyselivät, onko haikea olo, mutta oli pakko todeta, että ei oikeastaan. Nyt on vain niin, että en oikein tajua loman alkaneen ja töiden loppuneen. Käyn kierroksilla vielä ainakin viikon, pari. Sitten alan olla lomatunnelmissa. Vedän itseni aina ihan piippuun toukokuussa. Kesäkuun ekat viikot sitten keräilen itseäni ja yritän tajuta, että nyt voi rentoutua.

Mutta sitten se kiva, mihin otsikkokin viittaa. Sain viran! Työmatka lyhenee about 10 km ja saan tehdä töitä luottaen siihen, että seuraavana lukuvuotena teen samassa paikassa suunnilleen samanlaisia töitä :) On ehkä helpompi kehittää työtään, kun tietää, että se, minkä teen nyt hyvin, palvelee mua myös ensi lukuvuonna. Olen uudesta työstä innoissani. Maltan kuitenkin ihan hienosti olla vapaalla seuraavat 10 viikkoa. Täytyy tosin käynnistää jossain vaiheessa tulevan lukuvuoden suunnittelu-urakka.

Tein helatorstaina ja sitä seuranneena perjantaina itselleni kevätjuhlamekkoa, joka olisi samalla ollut myös se mekko, jonka puen päälle yksiin häihin viikon päästä. Vetäisin mekon päälleni peilin edessä perjantai-iltana, kun se oli melkein valmis. Totesin, että matonkuteiksi menee. Se oli kamala! Näytin siinä ihan vauvavalaalta. Vaalealla pohjalla sinisiä kukkia ja pitsikaulus. Ja kun en kuitenkaan itse ole mikään pieni ja siro... KUKAAN ei nähnyt sitä päälläni - onneksi. Eikä siitä siis tule kuvaa tännekään. Ei menny niinku Strömsössä.