Näyttää vähän siltä, että blogista on salavihkaa tulossa leivontablogi. Joka tortusta pitää ottaa kuva ja laittaa tänne... Merkilliseksi on mennyt tämä touhu. Leipominen on houkutellut viime aikoina, koska marjoja on ollut niin paljon saatavilla - ja mulle ainakin maistuvat, makeat piirakat. Käsitöitä taas ei ole oikein tullut valmiiksi asti, kun olen aloittanut kesän aikana monta työtä mutta ne ovat jääneet kesken, kun olen jo aloittanut uuden työn. Isosti aikaa on vienyt piha ja talon remontti. Nii, ja surffailu. Olen lukenut ja katsellut leffojakin enemmän kuin arkisin.Eilen illalla käytiin katsomassa Vares ja nuoruustango Emma-teatterissa Naantalissa. Nauroin välilllä vedet silmissä, Santtu Karvosta varsinkin. Kun on itse ollut muutaman kerran mukana tekemässä teatteria, alkaa kiinnittää ihan eri tavalla huomiota näytelmiin. Kesäteatterilaisena katson erityisesti sitä, mikä yleisöä naurattaa, jotta osattaisiin sitten tehdä itsekin hauskoja esityksiä tulevina vuosina. Vareksessa nauratti toisto: yleisö suorastaan ulvoi naurusta, kun Karvonen laittoi repeatin päälle. :) Ja nähtiinhän esityksessä myös naiseksi pukeutunut mies (ja mieheksi pukeutunut nainen). Sehän naurattaa aina.
Olen mää sentään yhden käsityön saanut valmiiksi kesällä. Tein tällaisen tilkkupeiton rippilahjaksi kummitytölle. Juhlat olivat jo 10. heinäkuuta mutta peitto tuli valmiiksi vasta äskettäin. Tikkasin käsin joka toisen ruudun noin sentin päästä reunoista. Siinä vähän kesti. Annoin lahjaksi myös Kalevala-korun Lähde-korun. (Oli pantava vahinko kiertämään, koska minäkin sain aikanani rippilahjaksi ankeita pronssisia Kalevala-koruja, joita en ole juuri ikinä käyttänyt... Ei maar, olivat ne silloin ihan hienoja, ovat toki vieläkin, mutta ei vaan ole tullut käytettyä.) Tarttis kutsua kummityttö vanhempineen kaffelle, jotta voisivat tulla hakemaan peiton kotiin.
Töiden alkua odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti