Tunnustuksia

Täysin jotain uutta ja ihmeellistä on tapahtunut. Olen nimittäin saanut tunnustuksen... Siis tuommosen pokaalin. Sitte pittää kuulemma jottain myöntää. Kaheksan asiaa. (Miten ikänä keksin niin monta?) Ja haastaa kaheksan uutta. (Ei varmaan onnistu, enhän mää niin monta blogi-ihmistä tunne.)

1. Kiroilen paljon
Joskus töissäkin. Joku etupenkissä istuva oppilas on saattanut joskus kuullakin. Omat lapsetkin ovat saletisti kuulleet. Tiedän, ettei pitäisi, mutta kun se v***u-s*****a-p*****e tuntuu joskus niin helpottavan. Anteeksi kaikki.

2. Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä
Olen tappanut kaktuksenkin.

3. Kun ompelen, menetän ajantajun.
Lapset riitelevät nälkäisinä, kaikki työtehtävät odottavat... Minä ompelen.

4. Kehittelen alituiseen tapoja, joiden avulla voisin päästä töistäni helpommalla.
Aika luonnollista varmaan ja pakon sanelemaakin osittain. Kauheat kiksit, kun tajuan, että taas vain hutaisin ja silti meni hyvin.

5. Ylihuolehdin pikkuveljestäni.
Olen sitä seitsemän vuotta vanhempi ja leikkinyt pienenä, että se oli mun nukke. Sitä paitsi se on joskus vähän ressukka. No, monet miehet on. Toivottavasti se löytää pian ihanan naisen. Yritys on kova. ;)

6. Olen romantikko.
Edellisestäkin voi päätellä, että toivon jokaisen ihmisen löytävän sen oikean. Minusta on niin surullista, kun joku tuttu eroaa.

7. En muista veroprosenttiani.
Ihan totta. Mulla ei ole hajuakaan. Olen surkea numeroiden kanssa.

8. Olen addikti.
Minulle kehittyy riippuvuus aika nopeasti. Uuniomena-jogurttiin, kahviin, Facebookiin... (Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään avoin kokeilemaan erilaisia päihteitä. Ties missä parantolassa makaisin nytkin.) Riippuvuudet tulevat ja menevät. Vanhat korvautuvat uusilla. Se oli kamalaa, kun olin riippuvainen Pirkan muromyslistä. Lihoin monta kiloa, kun söin sitä joka päivä monta lautasellista.

Haastan mukaan Kirsin, Periferian taitavimman piirtäjän, Saaran sieltä maailmanpyörän tarakalta (jos se ehtii) ja Kutrin
- ehkä nämä neljä riittävät.

Mun pitäisi pysyä poissa täältä blogistaniasta, koska mulla on oikeasti ihan kamala määrä töitä. Kukaan ei tee niitä sillä aikaa, kun minä olen täällä. Epistä.

Kevään töitä

Käsitöitä on taas ideoitu enemmän kuin tehty, mutta jotain on sentään kuukaudessa saatu valmiiksikin. Tein koulun kevätmyyjäisiin Tildan pussukoita, mutta jostain syystä ne eivät menneet 5 euron hintaan kaupaksi.

Viime minuutilla keksin tehdä solmupipon: leikkasin sen ilman minkäänlaista kaavaa, yksinkertaisesta trikoosta ja resorille laskin pituutta n. 75 % myssyn leveydestä. Tämä sitten meni kaupaksi 3 eurolla... Tein tällaisen pinkki-lilaraidallisesta trikoosta tyttärelle ja vaaleansinisestä trikoosta pojalle. Ihan mukavia kesämyssyjä.

Tämän kesämekon ompelin parissa päivässä, hirveällä kiireellä siis, kummitytölle synttärilahjaksi. Tämä on Ottobre-lehden mainio malli. Oli ihanaa ommella vaate tavallisesta puuvillakankaasta. Yleensä aina tulee ommeltua lapsille jotain trikoosta, joka ei ole ompelukoneella ommeltuna se helpoin matsku.

Nyt aamupalaa. Kamalaa tästä tekee se, että meillä on kahvi loppu. Huomenna olis paree löytyä sitä tavaraa... Hyvää äitienpäivää!

Syntymäpäiviä

Tämän peiton tein naapurin poikavauvalle. Hän on jo kahden viikon ikäinen mutta en ole päässyt näkemään kuin vilaukselta, koska omat tenavat ovat olleet kipeinä.

Tämän kanssa tuli vähän kiire, ja se harmittaa. Toivottavasti kestää käytössä sillä käyttöön tämä on tehty, ei koristeeksi, vaikka vauvan äiti epäilikin, ettei raski käyttää.

Viikko sitten lauantaina, 26. päivä, miehen serkulle syntyi tyttövauva kaukana Ameriikassa. Katselin äsken hänen kuviaan Facebookissa, ja melkein kyynelehdin, kun hän on niin suloinen. <3 Mistä se johtuukin, että nuo vauvat niin aina liikuttavat. Jotain söpöä haluaisin tehdä tällekin tulokkaalle ja pistää postikustin mukaan Postoniin.

Mulla itselläni oli eilen syntymäpäivä. Rakas mieheni oli ostanut minulle jo perjantaina iiiiison kimpun tulppaaneja ja lahjakortin kynsistudioon. (Ajattelin aina, että ko. liikkeet ovat turhia kuin mitkä, mutta viime kesänä pari kaveria laitatti varpaisiin geelaukset (?) ja kehuivat, että olivat helpot, kun ei koko kesänä tarvinnut juuri hoitaa. Laiskuudesta, siis...)


Eilen, varsinaisena synttäripäivänä, hän järjesti lapset äidilleen ja vei minut Ikeaan. Paljon suurempiin rakkaudentekoihin hän ei voisi enää kyetä - se on suurimmista suurin, että vie vaimon lauantaina Ikeaan. Pääsin syömään Ikean lihapullia ja voi mitä luksusta :) Ostettiin tv-taso ja i h a n vähän jotain muutakin.

Illalla saunaa, leffaa ja skumppaa. Tänään jotain kakuntapaista, täytyy vaan jaksaa aloittaa leipominen. Missä se aurinko muuten on, jonka tänään piti paistaa?

Kylven auringossa

Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia. Heräsin, söin luonnonjugurttia kera mustikoiden ja hunajamelonin. Join kahvia ja söin täysruisleipää. Mies lähti lasten kanssa ulos ja saan istua tässä, keittiön pöydän ääressä - ja kylpeä auringossa.

Huomaan, että vuosi vuodelta kevään tulo ja siinä erityisesti auringon paiste vaikuttaa vireyteen ja jaksamiseen. Muistelen, että lapsena kesän lähestyminen oli vain "kivaa", mutta nykyään tuntuu näillä main, etten jaksa enää metriäkään, jos kesä ei kohta ala kolkutella.

Hiihtoloma oli ihana, olimme koko perhe lomalla koko viikon. Kotona kökittiin, vaikka terveitä oltiinkin. Käytiin hiihtämässä pelloilla - ladut alkavat kirjaimellisesti omasta pihasta. Yhtenä päivänä tehtiin reissu Caribiaan, Turkuun. Arvata sopii, mitä minä tein, kun aikaa oli...


Nämä mustat Rose-mohairlangasta Novitan ohjeella tehdyt menivät kahdelle työkaverille. Ne ovat tilaustöitä. Näkivät mun päässä sen harmaan pipon, josta on kuva täällä blogissakin. Olen nyt tehnyt näitä pipoja itselleni kaksi (harmaan ja turkoosin), kaksi harmaata Heideille ja nämä kaksi mustaa. Kuusi siis! Vielä pitäisi tehdä yksi harmaa ja mummille luonnonvalkoinen. On ihana tehdä käsitöitä, kun tietää, että työ tulee käyttöön. Siksi tilaustyöt. Mutta tällainen tehtailu alkaa jo ihan pikkuisen syödä homman hauskuutta, se myönnettäköön.

Mutta nyt ulos ja aurinkoon. :)

Arki lyö naamaan ja lujaa

Olen väsynyt. Vallan kovin väsynyt. Opettajan työssä rasittavinta on se, että vaikka kuinka paljon tekisi töitä, ei voi juuri milloinkaan tuntea, että on tehnyt tarpeeksi. Aina on jokin homma jäänyt hoitamatta kunnolla. Minun pitäisi opetella olemaan itselleni armollinen ja lopettaa stressaaminen, jolloin ehkä työteho kasvaisi ja voisin joskus tuntea olevani tehtävieni tasalla. *huoh*

Tein sen valinnan, että en tehnyt lomalla töitä ollenkaan. Nyt mietin, olisiko ehkä kannattanut. Eihän opettajilla kuitenkaan oikeasti ole lomaa, kun oppilailla on. Ne päivät, jotka eivät ole vuosilomaa, pitäisi (kai) käyttää suunnitteluun ym. Mutta minun oli pakko saada ottaa totaalinen irtiotto työasioista. Nyt kun arki on alkanut, ne eivät sitten päästä otteestaan edes öisin. Nukun kyllä yöni, nukun kuin koomassa, mutta heti jos vähänkin herään, esimerkiksi lasten takia, alan kelata työasioita: ideoin, muistuttelen, pähkäilen, teen tehtävälistoja...

Työkaveri sanoi tänään lohduttavasti ja viisaasti. Hän oli joskus jostain lukenut: working expands. Ainakin tässä hommassa se on justiinsa näin! Vaikka olisin joululomalla tehnyt miten paljon töitä tahansa, ei se välttämättä takaisi sitä, että voisin nyt katsella illalla telkkaria tai kirjoitella blogiini ilman syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jostain tulisi kuitenkin uusi työtehtävä, tai voisin tehdä itse enemmän, paremmin ryhmilleni sopivaa materiaalia, suunnitella tuntini huolellisemmin jne.

Saammekin edellä olevan kappaleen viimeisestä virkkeestä aasinsillan seuraavaan: Huomisen tunnit ovat nyt suunnittelematta, teen ne sitten, kun lapset nukkuvat. Herään aamulla kuuden jälkeen ja olen taas koko päivän tosi tehoton. Työt kasaantuvat, poden syyllisyyttä, unohtelen umpiväsyneenä asioita, ja saan tehdä jonkin homman moneen kertaan. Ei näin!

Käsitöitä - ihanaa

Noniin, se on taas loma, joululoma. Ja kun meillä ei ole mitään erityistä sovittua ohjelmaa, voit arvata, kenen niskat ovat jumissa. Se ei johdu työstressistä vaan ihan vain siitä, että meikä rentoutuu. Siis ommellen, virkaten, kirjoen ja neuloen. :) Mii laik.

Yläkuvassa on vessanmatto ja meikkipussi. Tein ne jouluviikolla tiistaina ja keskiviikkona, kun halusin antaa äidille ja mummille jotain itsetehtyä. Mattoon löysin trikookudetta Jätti-Rätistä Turusta ja pussukan kangas on Ikeasta. Nauha ja kaava ovat Tildan.


Tildaa ovat nämäkin sankarit. Ompelin nämäkin jouluviikolla. Pipariukot on täytetty pienellä määrällä vanua ja ommeltu sitten käsin tuohon pussiin kiinni. Tein näitä kolme, tarhatädeille ja veljelle ja tämän avovaimolle. Ekaluokkalaisen ope sai vähän erilaisen, painoimme ruskealla värillä kankaalle kolme erilaista piparia. Nämä ovat tietysti pusseja piparimuoteille. Täytyy tehdä itsellekin :) Tässä vielä pussukka lähikuvassa.


Kylältä yhteen perheeseen syntyi aatonaattona pieni poikavauva, ja siitä herkistyneenä toteutin jo pitkään mielessä muhineen idean tilkkupeitosta. Tässä voi pieni kelliä tai tätä voi käyttää esim. vaunuissa peittona. Toivottavasti on käyttöä. Tämä syntyi aika nopeasti, 2-3 päivässä, mutta aika monta työtuntia siihen taisi kulua. En laskenut, kun oli niin ihanaa tehdä. Ja nopeastihan se syntyi...

Olen syksyllä aiemmin saanut jotain valmiiksi. Myssyn ja kaulurin tein Rose Mohairista. Pipoon löytyi ohje Novitan netistä ja samantapainen kävelikin jo vastaan. Kauluri on ihan omaa designia. Sitä ei voi taittaa kaksinkerroin mutta toisaalta se on liian iso, jotta se asettuisi tiiviisti kaulan ympäri. Ei menny niinku Strömsössä, mutta ihan käyttökelpoinen ja sievä, mielestäni.

Alimmassa kuvassa on possu, jonka neuloin Laura Longin ohjeella Knitted Toy Tales -kirjasta. Siinä on niin söpöjä pehmohahmoja, ettei ole tosikaan. Mutta koska ohjeet on englanniksi, menee tekemiseen vähän enemmän aikaa kuin suomenkielisten ohjeiden seuraamiseen.



Mitäs muuta sitten, kuin joululoman jatkoja. Ollaan vain ja sitä rataa. Voidaan paksusti. En ole raskaana ;) mutta olen syönyt itseni tärviölle. Kaikki syksyn aikana pudotetut kilot ovat tainneet hiipiä takaisin. Vai olisiko hyökätä parempi sana. Ovat tainneet hyökätä takaisin. Rysähtää. En saa taaskaan syömistä loppumaan - niin kauan kuin talossa on yksikin konvehtirasia, se huutaa mun nimeä. Hyvää uutta vuotta, uusi vuosi ja uusi itsekuri, right?

Syyslomaltapaluu

Oltiin tuossa viikon verran syyslomalla, mieskin piti lomaa kolme päivää. Remontoitiin työhuoneen lattiaa. Oltiin flunssassa - tai no, muut olivat, en minä.

Irtauduin erittäin hyvin työkuvioista. Eilen piti oikein tosissaan pinnistellä, että muisti oppilaiden nimet ja luokkatilat ym. En tehnyt lomalla työtöitä ollenkaan, joten nyt pitäisi sitten jaksaa tehdä kaikki se, mitä ennen lomaa jäi tekemättä. Nyt se flunssakin yrittää puskea päälle.

Olen aivan hurahtanut käsitöiden tekemiseen. En malta illalla mennä nukkumaankaan, kun polttelisi niin jatkaa keskeneräistä käsityötä. Huono juttu jaksamisen kannalta. Kasvatus- ja opetustyössä ei juuri saa näkyvää jälkeä aikaiseksi, joten ehkä siksi minulla on niin mieletön tarve tehdä käsillä jotain kaunista. Iloitsen, kun saan ideoida ja toteuttaa.

Tällä hetkellä harkitsen puolitosissani (ehkä neljäsosatosissani), että ryhtyisin pienyrittäjäksi. Myisin käsitöitäni. Ehkä jos saisin lottovoiton... Sitä paitsi, en koskaan keksi itse mitään. Käsityölehdet, -kirjat ja -blogit ovat suosikkilukemistani nykyään. En voisi hyötyä toisen ideasta.

Mutta tällaisia olen saanut valmiiksi viime aikoina:


Tiskirättejä! Kaikki töissä nauroivat, kun kerroin. Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kun on tuhat rautaa tulessa koko ajan, kuin jotain näinkin tarpeellista ja kaunista. ;)
Villapaita taasen on ihan omaa "designia" (vaikka juuri väitin, etten itse keksi mitään), malli (siis silmukkalukumäärä ym.) on jo hiihtolomalla napattu jostain - tämä on siis ollut keskeneräinen yli puoli vuotta - väritys, kuviointi ja kaulus on itse kehitettyä. Pikkukakkonen ei ole kyllä suostunut tätä muuta kuin pikaisesti sovittamaan, mutta se roikkuukin koristeena seinällä. Heh.