Tänään oli taas semmoinen päivä. Keksin, että voisin tehdä joulukortteja ristipistoin. Sitten istuin yhteenlaskien varmaan yhdeksän tuntia aidakankaanpala kädessäni ja pistelin menemään. Uppoudun aina niin totaalisen sataprosenttisesti käsityön tekemiseen (varsinkin siinä vaiheessa, kun olen alkuinnostuksen vallassa), että en huomaa mitään. Lapset jäävät ruokkimatta, he saavat sotkea jo entuudestaan sotkettua huushollia ja syödä vaikka kukkamultaa - minä vain ompelen.
Moni käsityöihminen varmasti tunnistaa itsensä tästä kuvauksesta. Toisaalta varmaan yhtä moni käsityöihminen onnistuu aina pitämään kaikki nurkat ihan tiptop. Minä en siihen pysty. En vaikka haluaisin. Minusta on ihanaa olla vähän erilainen kuin muut. En tahdo olla aina ja joka tilanteessa täydellinen ja inhoan ihmisiä, jotka haluavat näyttää ulospäin asioiden olevan täydellisellä tolalla. Jokainen on hyvä jossain, mutta kukaan ei onnistu kaikessa.
Tästä lähdetään. Kippis, uudelle blogilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti